Korvikkeesta vieroittaminen

Jos nyt eilen kirjoittelinkin miten Aaro ja Hertta ei enää tunnu lainkaan allergisilta (vehnää, soijaa, munaa etc. ei lasketa), niin Reima on toki edelleen vielä aika alkutaipaleella tässä allergia-asiassa. Mutta kahden lapsen allergiasuon jäljiltä sitä on joko sen verran kehittynyt tässä hommassa (vaikka hyvistä hoitajista ja lääkäristä on toki ollut runsaasti apua), että Reiman kanssa ei jaksa enää hirveästi stressata. Asiat pyörii eteenpäin omalla painollaan.

Mutta kuten niin usein käy, vastaan tuli sitten jotain aivan uutta. Pari päivää sitten päätettiin, että Reima 1v10kk saa nyt luvan sanoutua irti tuttipulloistaan ja siirtyä käyttämään nokkamukeja (kuten siskonsakin samanikäisenä teki - Aarollahan ei koskaan mitään korviketta ollutkaan). No-o, Reima päättikin olla kova luu. Pullot pistettiin pois, mutta hänpä ei suostunutkaan juomaan neo-keittoaan mistään mukista.

Edellisinä viikkoina Neocate'a oli mennyt taas vaihteeksi entistä enemmän, lähenneltiin jotain litraa päivässä ja Reima oli paksussa kunnossa. Olisi siis aiempien määrien perusteella olettanut, että pienen kiukuttelun jälkeen Reima olisi tyytyväisenä siirtynyt juomaan nokkamukista tai -pullosta. Vaan ei. Meni päivä, meni toinen, mutta Neocate'en hän ei koske. Vettä hän voi juoda, tai pillimehua, mutta Neocate - no thanks.

Ensi alkuun oltiin vähän ihmeissään ja varpaillaan, että mitenhän tästä nyt oikein pitäisi edetä. Mutta Reiman pahenemaan päin olleet oksentelut ja puklailut hävisivät; parahiksi kokeiluseulan läpäisseet riisi ja kaura tuovat mukanaan riisi- ja kaurajuoman mehujen rinnalle; ja yöheräilytkin näyttäisivät vähenneen. Eli: poika siis taisi olla valmis luopumaan Neocate'staan, joka kiistämättä oli ensimmäiset puolitoista vuotta kasvun lähde ja kaikinpuolinen pelastus allergiataipaleen alkuun.

Ja se miinuspuoli? Meillä olisi kaapillinen Neocate'a, sekä tavallista että LCP:tä. Lisäravinteita, anyone? Nyt olisi tarjolla kaikkea mitä kasvava lapsi tarvitsee, taattua laboratorio-laatua..

Ihmeellinen kesä

Lasten allergioiden osalta on ollut kertakaikkiaan ihmeellinen kesä. Reima nyt on kokonaan oma lukunsa, josta toivottavasti myöhemmin (eihän se ole vielä edes kahta vuottakaan), mutta Aaro ja Hertta - tänä kesänä on tehty, syöty ja juotu asioita, joista ei vielä vuosi sitten olisi voitu uneksiakaan.
1) jäätelö.
Aarolle ja Hertalle on molemmille alkanut sopia maito. Molemmille maito saatiin puolen vuoden mittaisella "hivuttamisella", eli lähdettiin tipan murto-osasta aina kerran viikossa, tuplaten annos viikottain. Vähitellen siirryttiin tippaan, milliin, kunnes tultiin desiin. Koska maitoa ei sen pahan maun vuoksi (kukaan meidän perheessä ei tykkää maidosta "raakana") sovellettiin eri maitotuotteilla. Hertan suosikiksi on vakiintuneet juustot (myös feta, chevre etc), Aaro taas on tykästynyt jugurttiin. Molemmat kuitenkin pitävät jäätelöstä, ja voi pojat että sitä on tänä kesänä kulunut. Ja ihmeellisintä ettei maidosta ole tullut oireita lainkaan. Mitä nyt Hertalla on epäilty mahakipuja laktoosista, mutta esim. Virossa (jossa maitoa käsitellään paljon vähemmän) kaikki maitotuotteet meni ongelmitta. Virosta päästäänkin seuraavaan kohtaan,
2) Matkustaminen
Ennen raahasimme kaiken ruoan mukanamme. Tänä kesänä matkustaessamme Viroon ostimme käytännössä kaiken ruoan ravintoloista, ja jopa laivalle söimme seisovasta pöydästä (tietysti tarkasti valikoiden). Ei oireita. Aivan käsittämätöntä. Mitä nyt maha oli välillä vähän löysällä, mutta siihen nyt voi olla niin monta muutakin syytä. Samaten Suomessa olemme syöneet vähän siellä sun täällä ja tilailleet kaiken näköisistä ravintoloista ruokia, mm. Tampereella eräästä vietnamilaisesta ravintolasta, jossa vahvasti epäilen valmistusvälineiden puhtautta. Ja hyvin on mennyt.

Tuntuu kuin lapset ei allergisia olisikaan. Vaikka tokihan he ovat edelleen allergisia vehnälle, rukiille ja ohralle, soijalle, kananmunalle, tietyille lisäaineille jne. Mutta suhteessa siihen mistä on lähdetty, niin onhan tämä nyt aivan kertakaikkisen ihmeellistä. Aivan uusi maailma avautunut lapsille. Mikä tietysti osaltaan on myös saanut aikaan sen, että heillä on nyt varaa olla vähän kranttuja. Aiemmin syötiin mitä eteen tuli, mutta nyt jo vähän närkitään. Ei pahasti, mutta vähän kuitenkin, Hertta erityisesti. Mutta moniin lapsiin verrattuna ollaan vielä varsin monipuolisella pohjalla... Ja täytyy lisätä sekin, että valmisruokiin ei lapset edelleenkään koske. Tuossa keväällä löydettiin muutamia valmisruokia, jotka ainesosien puolesta olisi käyneet. Tuomio oli: Pahaa! Täytyy sanoa, että isä oli varsin ylpeä lapsistaan, vaikka toisaalta olisi tietysti toivonut, että valmisruokaosastoltakin joitakin kriisejä helpottamaan olisi nopeaa ruokaa löytänyt. Mutta itse olen kyllä niistä ollutkin aina sitä mieltä ollut, että lähes syömäkelvottomiahan nuo mikroateriat ovat..

Yöhulinoita

Reima on ollut lapsistamme kaikista paras nukkuja. Siis noin niinkuin ikäisekseen. Normaalistihan Reima havahtuu öisin noin klo 3 ja tulee isin ja äidin väliin nukkumaan ja tuossa sitten nukkuu klo 5.30-6 asti, jolloin juo Neocate-pullonsa. Nyt viime aikoina poika ei olekaan enää ollut yhtä innostuntu nukkumisesta... Meillä ollaan viime viikkoina useammankin kerran valvottu öisin, milloin klo 00-02, milloin 02-04.30. Viime yönä taas poika valvoi lähemmäs kolmisen tuntia, tosin nukahdelleen aina välillä havahtuaakseen huutamaan "äiti-äiti-äitiii". Ja äiti olikin ihan hirmuisen kaukana: Reiman nenä oli kiinni rintamuksessa ja tassut tiukasti äidin ympärillä. Ehkäpä nyt taas ensi yönä vanhemmat armahdettaisiin ja nukuttaisiin ihan heräämättä!

Kevät koitti...

... ja sitä myötä nenät alkoivat lapsilla vuotamaan. Ei saisi kyllä tänä keväänä valittaa, tosi helpolla näytetään selviävän koivun kukinnasta. Kaikilla lapsilla (ja aikuisilla) menee astmalääkkeiden lisäksi kortisoninenäsumutteet (eipäs menekään kaikilla lapsilla, Reimalle (1v 8kk) ei tuota vielä ole aloitettu) ja antihistamiinit. Tänään oli vieläpä kevään ensimmäinen päivä kun Aarolle (6 v) jouduttiin antihistamiinit tuplaamaan (eli Zyrtec-tabletin lisäksi Aerius-tabletti lisätehoja antamaan). Siinä mielessä ollaan kyllä selvitty tosi helpolla, että vielä ei lapsilta ole yksikään ruoka-aine pudonnut pois. Ei edes se koivun kanssa ristireagoiva peruna.

Aarolla ja Hertalla (kohta 5 v) ruokavaliot ovat laajentuneet hitaasti mutta varmasti. Porkkanaa ollaan maistelut jo raakanakin (myös koivu aikaan!), broileria lapset ovat syöneet useampaankin otteeseen (tosin eivät pidä mausta) ja se, mikä lapsia on ehkä eniten ilahduttanut on käyttöönotettu glukoosifruktoosisiirappia sisältävät tuotteet (eli suomeksi sanottuna karkit). Hertalla myöskin maito (jees ihan semmoisen tavallisen lehmän tavallinen laktoositon maito) sopii, mutta sitäpä tyttö ei suostu käyttämään kuin ruokiin piilotettuna ja juustoina. No, menee kylläkin vähälaktoosinen suklaavanukaskin, eikä tuosta oireita näytä tulevan, joten ehkä se maito sopii sitten hylanakin. Mutta pahanmakuista se kuulemma edelleen on. Siis maito ja jugurtti.

Aarollakin aloitettiin maitosiedätys pari kuukautta sitten ja nyt mennään ja 4 ml maitoa kerran viikossa annettuna. Eikä oireita ole näkynyt! Ehkä meillä jo puolen vuoden päästä kumpikin lapsi voi käyttää maitoa esim. ruoanvalmistuksessa. Tai no, ehkä äiti ja isä vielä käyttävät sitä maitoa lasten ruokia valmistaessaan. Mutta kuitenkin.

Reimallakin ruokavalio laajenee hitaasti ja epävarmasti. Tai no varmastihan se laajenisi, jos nyt tulehduskierre ei ala uudelleen. Nyt ruokavalioon on tullut lisänä rusinat, kukkakaali, vihannesmaissi, mustikka ja pinaatti. Jos nyt taas saataisiin kumma levottomuus ja yöheräilyt pois, niin ehkä sitä uutta rotaatiotakin voitaisiin taas suunnitella. Tällä kertaa levottomuuden syynä tuskin on mahdollisesti allergisoivat ruoka-aineet, sillä suoli tuntuu olevan kunnossa ja iho myöskin. Ehkä ennemmin syytä kannattaa etsiä siitä, että Reima treenaa jo ponnekkasti uhmaikää varten.

Reiman parturireissu

Reima kävi tänään parturissa. Vähän (no joo, aika paljon) lähti pojasta ääntä, mutta niin lähti hiuksiakin.



Tässä vertailukohtana prinssi-urhea ennen parturissa käyntiä. Hulmuavat hiukset ovat nyt historiaa... Meidän vauvasta tuli iso poika.




Prinssi urhea harrastaa muuten myös talviurheilua. Näin mallikkaasti sujuu hiihto 1,5 vuotiaalta. Sauvat ovat vähän pitkät, mutta ei se hiihto mitään välineurheilua ole (kai). Pinkit kurahousut ovat muuten tosi pop.

Hertta puolestaan on taas esitellyt taiteellista lahjakkuuttaan. Tässä perhepotretti. Huomaa Hertan (kuvassa keskellä) hienot silmäripset.

Päivitystä ja päivittelyä

Vähän on kiirettä pitänyt viime aikoina... Reima oli viikko sitten kitarisaleikkauksessa ja korvien uusinta putkituksessa ja kuten ehkä voi olettaakin, tätä edelsi pieni sairastelukierre. Nyt on kroonisesti tulehtuneeseen korvaan saatu uusi putki tilannetta tuulettamaan ja samalla vaihdettiin toiseenkin korvaan tuore putki. Kitarisakin oli kuulemma sen näköinen, ettei Reima keneltäkään ulkopuoliselta mitään infektioita tarvinnut, vaan saattoi ihan kierrättää omiaankin. Itse operaatio sujui mallikkaasti, mutta nyt sitten on viikon verran kärsitty ilmeisestikin nukutusaine + särkylääke oireiluista. Reimalla iho kukkii ja ripulia piisaa.

Aarollakin lehahti pitkästä aikaa oikein kunnolla tänään iho. Ruokavaliossahan on tapahtunut huima laajeneminen (mm. peruna on jo kokonaan käytössä kaikissa muodoissa ja kalkuunaakin on jo maisteltu), mutta näköjään glukoosifruktoosisiirappi oli liikaa... Tuossa oli varmaan vehnäjäämiä enemmältikin, sen verran raju oli ihoreaktio - tai sitten Aaro vain on edelleen tosi herkkä vehnälle. Ei sen puoleen, Herttakin noita samoja TuttiFrutti karkkeja söi, ja tänään meillä on kaksi lasta lennellyt ihottumaisina pitkin kattolamppuja ja seiniä... Eli pientä allergista riehumista ilmassa.

Viikon päästä mennään Tampereelle allergologille päivittelemään tilannetta. Itsestä tuntuu, että päällimmäisenä huolena tällä hetkellä ei ole niinkään lasten ruokavalioiden laajentamiset, eikä astmatkaan, vaan lähinnä Reiman uni - tai sen katkonaisuus. Meillä siis nukahdetaan joka yö edelleen monta kertaa - ja herätään ihan yhtä monta. Viime aikoina Reima vaan on välillä aina jaksanut tunti tolkulla itkeä kitistä, eikä oikein särkylääkkeetkään (kaksi uutta hienoa hammasta tullut) ole auttaneet... Ehkä se sitten on tässäkin asiassa aika joka auttaa.

Hampaista puheen ollen, Aarolta lähti perjantaina ensimmäinen maitohammas pois. Oli kyllä polleaa poikaa =) Kovasti Aaro olikin jo tuota merkkitapausta odottanut, kaikilta muilta kun eskarissa oli jo hampaita irronnut vaikka kuinka monta. No, onhan noita Aaronkin hampaita huolellisesti kivulla ja säryllä tehty, joten ei niistä ihan noin vaan kannatakaan irti päästää.

Liskojen yöt

Ei pitäisi koskaan mennä kirjoittamaan, miten hyvin on nukuttu. Reiman pari viime yötä ovat alkaneet muistuttaa Hertan vastaavaa aikaa - Reima valvoi viime yönä kaksi tuntia putkeen ja toissayönä oli aika vastaava meininkin. Ukko yrittää nousta sängystä, heiluu, potkii ja huutaa - eikä rauhoittumaan saa millään. Toissayönä sitten vielä Aaro vaelteli keskellä yötä ja meni tunti ennen kuin asettui. Sikäli historiallista, että varmaan ensimmäinen kerta se on Hertta, joka nukkuu, kun muut lapset on levottomia. Yleensä se on ollut Aaro joka jatkaa uniaan vaikka ympärillä putoilisi pommeja.
Pitää toivoa, että Reima tuosta asettuu. Hampaita se on taas tehnyt monta kuukautta, näytti jo pari kuukautta sitten että kaksi ylähammasta olisi tullut kokonaan läpi, mutta eipä ne vieläkään ole..
Pitänee vain toivoa, ettei mene herttamaiseksi toiminnaksi Reimalla, kun muuten on niin paljon parempi nukkuja ollut tähän asti.

Inhorealistista kotileikkiä

Hertta availi äsken Aaron kanssa tädiltään saamia nukkekodin tarvikkeita. Kuuntelin leluja lajitellessani kun lapset puhuivat "että nyt olis yö" "Mut nyt kello on jo viis ja nää kaikki herää vauvan rääkymiseen..." Että näin meillä.
Totta puhuen viime aikoina on kyllä nukuttu kummallisen pitkään. Meillä on ollut nyt kaksi viikkoa lomaa ja lapset on nukkuneet useimpina aamuina seitsemään. Reima kyllä yrittää herätä aiemmin, mutta olen saanut pidettyä sängyssä useimmiten jopa hivenen yli seitsemän. Toki Reima yöllä herää pari kertaa muttei mitään verrattuna Hertan pariin kymmeneen heräämiseen samanikäisenä. Hertta taas on monena yönä nukkunut heräämättä lainkaan. Toki aika ajoin herää itkemään milloin mitäkin vaivaa, mutta pääsääntöisesti meillä on nukuttu unihistoriamme huomioon otettuna varsin hyvin. Mutta olisiko tuo yllämainittu inhorealistinen kotileikkiepisodi ollut jonkinlainen takauma...

Jouluherkkuja

Aarolle ja Hertalle oli tänä jouluna runsaasti itse tehtyjä herkkuja: mango- ja herukkamarmelaadia (pieksää kaupassa myytävät 6-0), riisimurosuklaita, kuorrutettuja pipareita, sun muita. Reimalla oli vähän niukempaa, mutta annettiin maistaa herukkamarmeladeja, syödä kuivattuja puolukoita ja karpaloita (jotka kaikki maistuivat hyvin), sekä erityisherkkuna sokerikuorrutettuja maissinaksuja! Tämän kaiken seurauksena "tavalliset" maissinaksut lensivät kaaressa kun sellaisia yritti Reimalle tarjota ja lisäksi sai vihaista älämölöä ja osoituksia ruokakaapin suuntaan - älä-yhtään-yritä ja kyllä-minä-tiedän-missä-niitä-oikeita-herkkuja-on...

Korvatulehdus ja tulehtumattomat korvat

Reima kävi tänään korvalääkärillä, viime torstainahan Aaro kävi näyttämässä korvansa ja samalla lääkäri vilkaisi Reimankin korvat, joissa olikin limaa. Nyt on viitisen päivää tiputeltu antibioottitippoja korviin ja hiphurraa korvat parantuivat. Jo toisen kerran tänä syksynä Reiman korvatulehdus (tai lima korvissa) hävisi ilman suun kautta otettavaa antibioottikuuria.

Tänään sitten Reima kävi korvalääkärissä ja siinä samassa korvalääkäri katsoi myös Aaron korvat. Reimalla siis korvat terveenä, mutta Aarolla oli mojova korvatulehdus oikeassa korvassa. Aaro sitten sai ihan vanhan kunnon Zithromax-kuurin. Vuorottelevatko nämä pojat vai tuntuuko se vain siltä?