Almiron-altistus

Eipä sopinut Almironkaan. Fiksu poika tuo Reima kun ei suostunut edes juomaan pullosta. Piti sitten ruippia lääkeruiskulla pari milliä kerrallaan. 60-70 milliä saatiin sisään ja siinä vaiheessa, vajaan puolentoista tunnin jälkeen päätettiin lopettaa - ei sovi niin ei.

Nyt on sitten tie auki Neocateen, kun todetaan että tilanne on sellainen että imetystä ei kannata enää jatkaa. Katsotaan ja ihmetellään. Altistuksia ei kuitenkaan tarvita ennen yhtä ikävuotta, jolloin pitää palata asiaan soijan kanssa..

Päärynämehu ja lisää lääkärikäyntejä

Monen kuukauden ajan olemme epäilleet, että Valio on lopettanut päärynämehunsa valmistamisen tai sitten ei ole saanut sopivia päärynöitä tmv. Pari kertaa olen jo kokeillut muistaessani soittaa kaupasta mehua etsiessäni Valiolle, mutta en ole ikinä jaksanut jonottaa siihen asti että vastaisivat. Nyt sitten vastasivat sähköpostiini. Lakkautettu on. Kyseessä oli siis 100% Päärynämehu, mikä siis sopi Aarolle ja oli vielä hyvä tuote muutenkin. Yleensähän noihin mehuihin tungetaan vähintäänkin rypälettä, omenaa tai vastaavaa - tämä oli pelkkää päärynää. Samalla 100% rypälemehu poistettiin ja tilalle tuli rypälenektari, joka siis sisältää muutakin, tässä tapauksessa lisättyä C-vitamiinia, jolloin sitä on ihan turha kokeilla Hertalle, joka ei siedä teollista C-vitamiinia. Ottaa päähän kun löydät tuotteita pitkän etsinnän jälkeen ja sitten ne vedetään pois ja korvataan kaiken maailman sekotteilla..

No, eilen sitten käytiin taas lääkärillä. Ja itse asiassa käydään huomennakin. Eilen käytiin Jyväskylässä näyttämässä lastenlääkärille Hertan polvea - Hertta on valittanut kauan aikaa polveaan, usein heräilee öisin itkemään että polveen sattuu, ei muualle, vaan nimenomaan polveen. Kasvukivut on tuttuja, tämä on erilaista. Lääkäri päätyikin otattamaan verikokeita, että saadaan mm. lapsuusiän reuma suljettua pois. Pitkittynyt niveltulehduskin olisi vaihtoehto, mutta katsotaan mitä verikokeista löytyy. Hertta muuten oli ihan mahdottoman reipas sekä lääkärissä että verikokeissa (olisi lääkärille esitellyt myös miten seisotaan päällään, mutta tätä ei katsottu tarpeelliseksi). Totta kai verinäytteiden ottaminen sattui, mutta Hertta kesti kuin sissi eikä isin tarvinnut edes kyyneleitä pyyhkiä. Jälkeenpäin kyllä todettiin, että "tämä sai kyllä olla viimeinen verikoe, joka häneltä otetaan.." Tätä emme tietysti voineet luvata, mutta ainakin VÄHÄÄN aikaan viimeinen.

Huomenna on sitten "perhepäivä" Tampereella. Käydään läpi Aaron ja Hertan allergia-asioita, mutta yhtä lailla Reiman. Reimalla on leuka ja rinta näpyillä, eikä muuallakaan iho näytä erityisen hyvältä. Aiemmin melko siisti iho on mennyt huonommaksi joko maitoaltistuksen jäljiltä, äidin syöminen antibiootin takia, tai sitten ylipäätään imetyksen vuoksi. Lääkäri sanokoon mielipiteensä, niin ei tarvitse arvuutella.

Viime yö oli muutenkin vähän hajanainen - taisin jossain vaiheessa kehua, että 1/3 lapsesta yleensä nukkuu yön läpi, tavallisesti Aaro. Hertta heräilee pari kertaa yössä, harvemmin nukkuu koko yön läpi heräämättä. Reima taas nukkuu enemmän tai vähemmän levottomammin läpi yön. Viime yönä sitten Hertta taisi havahtua kahdentoista maissa ensimmäisen kerran, mutta kahden maissa aloitti sitten levottoman tunnin, ennen kuin pääsi kunnolla takaisin uneen. Tämän jälkeen Reima aloitti, ja kun sai syötyä, siirryin Reiman kanssa vierashuoneeseen nukkumaan sohvalle, kuten toisinaan aamuyöstä on tehty. Tällä kertaa Reima ei millään meinannut päästä uneen, vaan nukahteli aina syliin, mutta heräili puolentoista tunnin ajan vähän väliä. Neljän maissa sitten kuulin, kun lastenhuoneessa joku heräsi ja lähti tassuttelemaan. Reima sattui olemaan sylissä, ja huomasin seuraavani Aaroa meidän makuuhuoneeseen. Sieltä löysin Aaron kuiskailemasta, että hän voisi mennä pinnasänkyyn nukkumaan. Totesin, että menee meidän sänkyyn, koska minulla oli Reima joka tapauksessa sylissä ja tilaa sängystä löytyi. Kovin levollisesti Aaro ei kuitenkaan nukkunut, vaan kuulin, kun raapi ja kihnutti vähän väliä. Lopulta sitten Reimakin nukahti vähän neljän jälkeen ja liki kaksi tuntia ehdittiin nukkua, ennen kuin heräsi nälkäänsä.

Toivomme ensi yöstä hivenen rauhaisampaa..

Borrelioosi

Noniin. Nyt on lääkärillä käyty ja lääkäri totesi, että aivan selvä Lymen borrelioositapaus olen. Polvitaipeen ihottuma ja etupuolelle levinnyt punotus yhdistettynä polven turvotukseen ja kuumotukseen sekä muihin oireisiin ovat klassiset borrelioosioireet, joten nyt sitten napsitaan antibioottia kolme viikkoa. Jotta lääkitys ei olisi liian helppoa täytyi tietysti pohtia mikä antibiootti minulle voidaan määrätä. Olen allerginen penisilliinille, mikä tietysti on juuri se parhaiten borrelioosiin tepsivä lääkitys. Muut tehoavat antibiootit taas eivät sovi imetyksen aikana. Nyt pelataan sitten vähän riskipeliä ja käytössä on amoksisilliini, joka on penisilliini, mutta ei juuri se penisilliini josta olen aikoinaan allergisen reaktion saanut. Kaksi tablettia on nyt napsittu, eikä ainakaan vielä ole allergista reaktiota saatu.

Jotenkin iskee nyt tällä tautirintamalla jo taisteluväsymys. Ilmeisesti minulla on vielä flunssakin päällä tuon borrelioosin ja kortisonin napsimisen lisäksi. Soittelin neuvolaan rokoteasiassakin ja kuulin, että täältäpä on sikainfluenssarokotteet loppu, eikä edes kaikkia terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluvia ole ehditty rokottaa. Seuraavana tulevat raskaanaolevat ja tuon jälkeen kolmantena me muut riskiryhmäläiset. Saa nähdä ennätetäänkö rokote saada ennen influenssaa...

Reima on edelleen aivan ihottumainen (tietysti) ja koko päivä on mennyt vauvan refluksoidessa ja vähän väliä itkeskellessä aivan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta alkavia itkuja - mahaan siis sattuu. Muutenkin poika on ollut tosi väsynyt, eikä oikein ole jaksanut edes hymyillä. Toisaalta, hyvä että sekä äidillä että vauvalla on ollut väsy-päivä. Siinä sitä ollaan sitten vierekkäin pötkötelty sängyllä.

Reiman maitoaltistuskuulumisia

Tänään kävimme Reiman kanssa allergologilla Tampereella. Reima oli tosi reipas poika koko reissun ajan, hymyili ja jutteli lääkärille ja antoi tutkia itseään ihan rauhassa. Totesimme lääkärin kanssa, että maitoaltistus oli paras tehdä samantien ennen minun antibioottikuurini alkua. Ja niinpä sitten samalla reissulla jäimme vielä maitoaltistukseenkin.

1ml maitoa sai aikaan Reimalta kovat huudot - se maistui pahalle ja ilmeisesti myös tuntui suussa pahalta. 2ml sai aikaan samaten kunnon huudot ja vähän näytti posket punakoituvan. Altistusta jatkettiin ja 10 minuutin päästä maitoa annettiin 5ml. Ja taas tuli kovat huudot ja naamaan alkoi nousta vähitellen vähän näppylöitä. Päädyimme kuitenkin antamaan vielä 10ml maitoa ja odottelemaan tuon jälkeen vähän kauemmin. Puolen tunnin päästä Reima olikin päästä varpaisiin näppyöiden peitossa ja rauhallinen ja hymyilevä poika oli muuttunut kaarella itkeväksi ja karjuvaksi. Totesimme siis, että Reima on allerginen maidolle. Reima-parka oli altistuksesta niin huonovointinen, ettei voinut äidinmaitoakaan juoda, eikä minun auttanut kuin pakata huutava poika autoon ja ajaa 140 kilometrin matka takaisin kotiin. Onneksi Reima torkahteli matkalla, eikä huutanut koko matkaa yhtä soittoa. Hertta olisi vauvana senkin tehnyt... (ja tekikin monesti).

Jos nyt tuo reaktio laskee hyvin, eikä minun antibioottikuurista (jonka siis tulen huomenna hakemaan) tule mitään pahaa reaktiota, niin Reimalle tehdään ensi viikolla vielä Almiron Pepti altistus ja tuon jälkeen saadaan korvattavuus Neocateen. Samalla reissulla tuli käytyä lääkärin kanssa läpi myös se, miten toimimme influenssarokotusten kanssa. Minun tulee itseni ehdottomasti H1N1rokotus ottaa (astma + kortisonikorvaushoito pistävät kuulumaan riskiryhmään), samoin Aarolle ja Hertalle tulee antaa H1N1-rokote astmojen vuoksi ja jos tuosta ei tule pahaa reaktiota, niin sitten myös tavallinen influenssarokote. Reimalle ei tietenkään influenssarokotuksia anneta, mutta rota-virusrokote olisi ajankohtainen. Että piikkejä tiedossa.

Jep. Tänä syksynä tällä perheellä on ollut melkein kaksi viikkoa, jolloin ei olla oltu terveyden (tai sairaan) hoidon asiakkaina.

Lääkäriin, lääkäriin

(Kuvassa Aaro ja Hertta nuket kantoliinoissa lähdössä metsävaellukselle - Reima luonnollisesti omassa kantoliinassa isänsä kanssa)

Ensi viikon tiistaina on Reiman allergologiaika, jota onkin odotettu kuin kuuta nousevaa (jos nyt joku kuuta odottaa). Alkaa tilanne olla vähän sellainen, että mielellään aloittaisimme maito- ja muut altistukset, ja näin valmistautuisimme korvikkeelle siirtoon. Syitä kertyy vain koko ajan lisää. Ensimmäisenä on tietysti Reiman allergiatilanne - munat, maidot, soijat, mausteet, naudat, kanat, kalat veks, ja viljojakin on vähän yritetty kierrättää, ettei ihan vehnäriippuvaisia oltaisia, mutta ei - kakka oli tänäänkin vihreää liejua, joka vaippaa poistaessa venyy kuin mikäkin lima. Suurin osa imeytyy vaippaan, mutta erityisesti jos vaippaan on jo tullut pissit, niin valuu selästä ja lahkeista ulos - eli aika nestemäistä tavaraa.
Jos kakkajutut unohdetaan, niin psykologisesti on tietysti aika rasittavaa, kun yrittää dietata ja välttää allergisoivia tuotteita - eikä siitä näytä olevan mitään apua. Siinä sitten on kiva miettiä joka suupalaa, että tämäkös se nyt allergisoi jne.
Sitten tuo äidin tilanne. Raskauspemfigoidi (vai pitäisikö sitä kutsua post-raskauspemfigoidiksi jo vähitellen?) näyttäisi olevan vieraanamme vielä pitkään. Ainakin tammikuun lopulle menee vahvaa kortisoniannosta päivittäin. Seuraava vapaa aika ihotautilääkärille Jyväskylän keskussairaalassa oli nimittäin tammikuun lopussa. Reimalla ei tunnu olevan mitään kortisonimaitoa vastaan, mutta ei se varmasti ainakaan hyvää tee pidemmän päälle..
No-o, taannoin taisimme mainita sen punkin pureman? Ilmeisesti tuo norsun annos kortisonia hidastutti oireita, mutta nyt se purema-alue lähti leviämään, eli kaupan päälle tuli vielä borrelioosi. Siitähän toki selvitään antibiootilla, mutta muistaen mitä Aaron ja Hertan imetyksessä antibiootti sai aikaan, niin hivenen hirvittää. Kuurit nimittäin ovat vetäneet paitsi vatsan täysin sekaisin, myös aiheuttaneet ihottumia, yölevottomuutta ja kaikenlaisia muita sekalaisia vaivoja.
Tästä toki selvittäisiin normaalioloissa, mutta ongelmalliseksi tilanteen tekee noihin maitoaltistuksiin tähtääminen - niistä ei nimittäin tule yhtään mitään, jos lähtötilanne on antibiootin takia täysin sekaisin. Tämän vuoksi onkin iloinen asia, että Tampere kutsuu jo tiistaina... Saadaan toivottavasti selkoa asioihin.

Ja sitten iloisempiin asioihin. Kaikesta huolimatta Reima kasvaa n. 350g ja 1,3cm viikossa. Kaiken refluksoinnin ja oksentelun huomioon ottaen aika hyvin, eikö? Lisäksi Reima usein herättyään jaksaa hymyillä ja naureskella - seurustella oikein iloisesti. Kotiin tullessa on ollut aivan ihanaa, kun Reima on heti jaksanut toivottaa tervetulleeksi isoilla hymyillään (niin, siis allergiaisihän tätä kirjoittaa, vaikkakin äidin tunnuksilla..).
Näistä hymyistä on muuten ollut ihan mahdoton saada kuvaa, kun aina jos kameran ottaa esille, Reima alkaa tutkia sitä ihmetellen.
Toinen mukava seikka on sekin, että Reimalla on pari asiaa, joihin hän käytännössä aina rauhoittuu: kylpy (jo kylpyveden valumaan laittaminen riittää rauhoittamaan itkun välittömästi) ja hiustenkuivaajalla hurruuttelu.

V-pen Mega

No eihän se Aarokaan niin nopeasti parantunut. Eilen nousi illalla taas kuume ja pojan vasemman puoleiset kaularauhaset turposivat tosi paljon. Tänään sitten käytiin lääkärissä ja todettiin, ettei ole angiina (A-streptokokkia ei löytynyt), mutta tulehdusarvot ovat kohollaan ja kurkku niin punainen että antibioottikuuri kehiin. Ja kas kummaa, Aarohan oli heti paljon pirteämpi lääkärissä käynnin jälkeen - jo ennen antibioottikuurin aloittamista.

Hertan kanssa yöt ovat taas hulinaa. On se kumma kun kipeä isoveli nukkuu paremmin. Iltaisinkin pitää välillä hulinoida ja etsiä unikavereita, joilla on kumma tapa vaeltaa päivisin pois sängystä. Unikavereita on kolme: Seepra Kepponen, Kisu-Misu Mirri-Kisu ja Pate-kissa. Pate-kissa on usein hukassa, viimeeksi se löytyi kaapin päälle heitettynä kahden illan etsimisen jälkeen. Eilen oli hukassa Seepra Kepponen, joka löytyi kuitenkin pyykkikoneen päältä. Ja vähän aikaa sitten oli Kisu-Misu Mirri-Kisu hukassa. Kisu-Misua ei meinannut löytyä mistään ja minä siihen totesin, että kissoilla nyt on tapana välillä vähän vaellalla. Hertta katsoi minua ja sanoin huolestuneesti: "On Kisu-Misu ennenkin ollut poissa, mutta aina kun minä huudan että 'Syömään' Kisu-Misu on tullut heti." No, Kisu-Misu löytyi sitten seuraavana aamuna kuistin ovelta. Ehkä ruoka ei ollut riittävän hyvää!?!

Stahanoviitti ja vieroitusoireinen äiti

Tuo stahanoviitti on Reima. Käytiin tänään 6-viikkoistarkastuksessa neuvolassa ja poika painoi 5325 grammaa. Painoa on siis tullut melkein 400 grammaa viikkoa kohden. Aika hyvä saavutus pojalta, joka puklailee ja oksentelee maidot pois. Eli äidinmaitoa tulee siis ihan riittävästi... Pituutta Raivoavalle Kääpiölle on kertynyt 56,5 cm. Neuvolalääkäri totesi Reiman huutaessa että "lapsi on terve kun huutaa". Tuohon en voinut todeta muuta kuin, että "tai sitten sairas". Reimalla on muuten aika allergologille kahden viikon päästä. Tuolloin toivottavasti päästää allergioiden suhteen eteenpäin.

Pari päivää Reima on oireillut jollekin syömälleni ja mietin eilen, että olisikohan se hirvi. Simo ihmetteli, että miksi minä hirveä epäilen ja siihen selitin, että se voisi olla jotenkin geneettisesti lähellä lehmää. Tuohon Simo totesi, että yhtä hyvin oireiden takana voi olla kauramaito, kun se on kaupassa samassa hyllyssä lehmänmaidon kanssa. Joopa joo, eli nyt näköjään ollaan taas tällä tasolla pahisten metsästyksessä. Epäilen kaikkea syömisiäni, eikä oikein mistään saa kiinni. Reiman iho on kyllä kovasti siistiytynyt, viimeeksi sen kai lehautti kaakao (tai sitten bataatti, tai maissi, tai jokin mauste tai jokin ihan muu).

Ja sitten vieroitusoireisiin. Olin tiennyt että kortisonnista tulee sivuvaikutuksia (jotka näkyvät kivasti itsellänikin), mutta niistä vieroitusoireista en ollut tietoinen. No nytpä olen. Se kuume ei ollutkaan borrelioosia (toivottavasti ainakaan) vaan aiheutui kortisoniannoksen laskusta. Samaten vieroitusoireina tuli kamalat päänsäryt, lihas- ja nivelsäryt ja väsymys. Olo oli viitisen päivää aivan kamala - tuntui siltä, ettei aamuisin pääse sängystä ylös. Mutta eihän se auttanut kuin raahautua ylös ja lasten kanssa pihalle ja aina jossain vaiheessa olokin helpotti. Kurjintahan tässä on se, että pemfigoidi lehahti taas, eli kortisoniannosta laskettiin liian pian ja liian nopeasti. Nyt sitten onkin edessä annostuksen nosto ja tällä haavaa edetään sellaisella aikataululla, että nostettua annosta (15mg) mennään kaksi kuukautta eteenpäin ja sitten yritetään laskea 10 mg (jossa siis ollaan nyt menossa riittämättömällä annostuksella) ja tuolla edetään ainakin tammikuulle, jolloin on aika ihotautipolille. Eli näillä näkymin kortisonista voisi päästä eroon jossain hamassa tulevaisuudessa. No, eipä ole uusia vieroitusoireita tämän vuoden puolella kai sitten tiedossa - tai sitten ne tulevat vasta joulun tienoilla, kun annostusta taas yritetään entrata alaspäin.

Aarokin ennätti olla kaksi päivää kipeänä, eilen nousi kuume 38,5 asteeseen ja poika oli aivan kipeä. Aamulla oli enää 37,1 ja nyt illasta poika onkin jo terve. Kiva että lapset sairastavat nopeasti! Ihme tauti vain tuokin - ei tietoakaan nuhasta tai yskästä, ainoastaan kurkkukipua eilen valitteli.

Shoppailua

Perjantaina käytiin taas kuormittamassa kunnallista terveyskeskusta. Tällä kertaa minulle nousi kuume ja koskapa poistin puolitoista viikkoa sitten punkin polvitaipeestani, katsoin parhaaksi käydä näyttämässä polvitaivetta (punottaa, mutta ei varsinaista ihottumaa) lääkärille. No, todettiin, että ei vielä täytä varsinaisesti borrelioosin oireistoa, mutta parempi mennä parin viikon päästä verikokeisiin katsastamaan josko olisi borrelioosivasta-aineita veressä. Viime yönä sitten taas nousi kuume, mutta se laski aamuksi. Eikä päivällä ole kuumeesta ollut tietoakaan. Myöskään varsinaisia flunssaoireita ei ole, ei nuhaa, ei kurkkukipua eikä juuri mitään. Mutta toivotaan nyt, että ei olisi tuo borrelioosi, se nyt tästä pakasta vielä puuttuisi!

Mutta sitten shoppailuun. Olin jo päättänyt keskiviikkona, että lauantaina meidän perheen naiset lähtee Jyväskylään shoppailemaan, eikä tätä päätöstä pienet öiset kuumeet kaataneet. Tarkistin keskiviikkona (ja torstaina) että Reimapa osaakin juoda tuttipullosta ja pumppasin varmuuden vuoksi maitoa Reimalle. Hertan kanssa käytiin kirjakaupassa, ylikansallisessa vaatekaupassa (josta Hertta "osti" itselleen kasan Hello Kitty tuotteita, jotka olivat toki aivan välttämättömiä), Ekolossa ostamassa karpalolimskaa ja maissisiirappitikkareita, Sokokselta ostamassa lämminvuoriset kumisaappaat ja lopuksi Sokoksen kahvilassa teellä ja kananmunattomalla, maidottomalla ja gluteenittomalla pullalla. Ihan totta, Sokoksen kahvilasta löytyi tuollainen! Tosin hinta oli makeaksi leivonnaiseksi aika suolainen, mutta siitä ilosta että olimme liikenteessä se kannatti maksaa. Hertta söi rusinoita ja joi sitä ainoaa hänelle sopivaa pillimehua (Riitan Herkun karpalopillimehu).

Kun tulimme kotiin Reima oli herännyt ja Simo laittoi ruokaa samalla poikaa pullotellen. Hyvin pärjäsivät siis kaksi tuntia ilman äitiä (tuo kaksi tuntinen osui Reiman päiväuniaikaan). Ja Reimakin suostui juomaan pullosta 80ml maitoa.

Reiman tilanne muuten vain tuntuu huononevan. Refluksi pahenee, nenä on koko ajan limainen ja ihokin on taas mennyt huonoksi. Pylly on punainen ja tänään näytti mahaankin nousevan ihottumaa. Torstaina soitimme Tampereelle ja kahden-kolmen viikon kuluttua pitäisi Reiman päästä allergologille. Siihen asti yritetään selvitä näin. Mutta alkaa näyttää aika selvältä, että korvikkeen etsintähän se on edessä.

Herttakin sai pitkästä aikaa allergisen reaktion, ilmeisestikin Alli-nakkien lisäaineista. Possu ja lammas tytölle sopivat, mutta Hertta on aika herkkis lisäaineille. Keskiviikkona syötiin Aaron synttäreiden kunniaksi nakkeja ja battaattiranskiksia (paitsi Aaro joka söi bataatin tilalla riisiä) ja torstaista lähtien Hertta onkin syönyt tosi huonosti, ollut aika levoton ja pyllykin on reippaan punainen. Siispä jätetään suosiolla Hertalta nakit pois.

Pikaisia kuulumisia

Maidoton ja naudaton (ja kanaton, kananmunaton, kalaton ja soijaton) imetysdietti on tuonut vastetta. Reima ei enää oksenna limaa ja puklailukin on vähentynyt, samoin pyllyn iho ei enää ole puhki. Kakka haisee kuitenkin edelleen lähinnä oksennukselle (aivan totta! ei siis oikein prosessoidu suolistossa) ja ilmavaivoja ja refluksointia on edelleen. Dietti ei siis ole riittävä, mutta katsotaan milloin tiukennetaan. Jos nyt tällä kuitenkin selviäisi vielä hetken eteenpäin.

Reima ennättin käydä myös jos näyttämässä korvieen lääkärille korvatulehdusepäilyn vuoksi. Nuhassa poika on ollut 5 päivää ja eilen ei suostunut oikein syömään rinnalta, tutti ei pysynyt suussa ja oli koko ajan vain kärttyisä. Edellinen yökin oli aikamoista huutua ja päiväunille poika suostui vain joko kantoliinassa kantaen tai vaunuilla työntäen. No, vaunuista oli rengas puhki, joten oli aika rankka 2-tuntinen lenkki! Korvatulehdusta ei onneksi löytynyt, josko tuo olisi vain johtunut tukkoisuudesta.

Aarolla oli 5-vuotissynttärit ja poika oli onnellinen kuorrutepipareista, maissilastuista, hattarasta ja pannareista. Vieraat saivat sitten lisäksi Carneval-keksejä (ovat maidottomia ja munattomia, joten äiti saa syödä loput (: ) ja maito-kananmunapannukakkuja kermavaahdolla. Oli taas ihan jännä huomata, miten "normaaleille" lapsille tarjoamiset ovat ihan tavallista touhua, mutta pikkuallergikot jaksavat olla innoissaan nonparelleistä ja maissilastuista. Kivaa oli, mutta on se kiva, että lasten synttärit ovat vain kerran vuodessa - aikamoinen vipinä tuli seitsemästä muksusta!

Yöhulinoita

Monettakohan kertaa tulee kirjoitettua tuolla samalla otsikolla? Allergiaäiti tuossa mietti juuri, että onko nukkunut yhtään yötä alusta loppuun viimeisten viiden vuoden aikana. Totesin, että ainakin ne voidaan yhden käden sormilla laskea.

No, annetaan nyt sitten mennä, vaikka toistolta kuulostaisikin: Viime yö oli taas aikamoinen. Reima kun ei ole ainoa, joka öisin pitää mekkalaa. Hertalla on sellainen ihana tapa kiljua täyttä kurkkua "IIIIISKÄÄÄÄ!!!" keskellä yötä, jos on sitä mieltä hänen luokseen pitäisi tulla. Välillä huudetaan "ISI JA ÄITIIIII!!!" välillä vain isiä. Viime yönä huuto alkoi jo ennen kahtatoista, luullakseni olin juuri nukahtanut kun huuto alkoi.
Lopulta nukahtamiseen ei ehkä mennyt hirveän kauaa. Ehdin harkita särkylääkkeen antamista, jos kyseessä vaikka olisi taas perinteiset kasvukivut. No, en antanut, kun ei selkeästi sanonut että sattuisi. Niinpä puolitoista tuntia myöhemmin, ennen kahta sama toistui - Hertta huusi kuin hinaaja ISIä! Onneksi taas rauhoittui melko äkkiä, annoin nyt paljon kyselemättä sen särkylääkkeenkin siinä toivossa että nyt nukuttaisiin. No, melkein kuuteen asti Hertta nukkuikin kun taas huudettiin.
Syytä on vähän vaikea löytää. En ainakaan heti äänestäisi allergisoinnin puolesta. On sekin tietysti mahdollista, esimerkiksi maitokokeilun yhteydessä linkki oli selvä. Mutta Hertan luona aina käydessäni hän selkeästi välillä puhuu unistaan ja aamuisinkin välillä sivuaa näkemiään unia. Eli kyseessä saattaa olla tietysti vain ihan hirveän vilkas yöelämä - viime yönäkin taisi kiistellä Aaron kanssa ja jostain papereista taisi huudella. Ei jäänyt ihan päällimmäisenä nyt mieleen.
Ja kyllähän tämä Hertan kanssa heräily menisi ellei Reima olisi niin levoton.. Viime yönä kiersi poikaraukalla mahassa taas niin pahasti, että tosi pahaa teki itselläkin. Vähän väliä heräsi itkemään ja jos ei herännyt, niin vaikersi puoliunissaan, mikä tekee erityisesti äidin nukahtamisesta hankalaa - kun ei oikein tiedä, joutuuko kohta kuitenkin heräämään imettämään, jolloin olo on kahta kamalampi kuin jos pysyttelee sen hetken hereillä.
Se, kun maito jäi imetysdieetistä pois selkeästi auttoi, muttei tuonut ratkaisevaa helpotusta. Esimerkiksi Reiman kakka haisee sellaiselle hautoneelle oksennukselle, on siis kaukana tyypillisestä maitokakan hajusta. Kakkaaminen on selkeästi vaikeaa ja sitten on tietysti nuo ihottumat ja refluksointi (taitaa olla siis Aaron, ei Hertan tyyppinen reagoija, vaikkakin Hertta oli meillä se puklailija ja refluksoija). Hm. Muut oireet siis Aarolta, mutta refluksointi Hertalta?

Aina tällaisten öiden jälkeen tuntuu aikas lailla kamalalta lähteä töihin. Ei siis sen takia etteikö töissä pärjäisi puoliunessakin, vaan siksi kun allergiaäiti jää noiden kolmen kanssa kotiin. Hertta ja Aaro kun ovat ilman allergioitakin aika aktiivisia ja vaativia. Ja sitten on Reima, joka huutaa kohtuullisen paljon ja jota pitäisi kantaa sylissä ja niin edelleen. Onneksi lapset on yleensä aika itsenäisiä, mutta kaikkea hekään eivät tietenkään pysty tekemään.
No, ainakin hankimme nyt sen ulkopuolisen siivojan käymään joka toinen viikko alkaen ensi viikosta. Katsotaan onko siitä apua ja miten homma alkaa sujua. Jos toisi vaikka pientä apua?

Sunnuntaina on sitten Aaron juhlat, joita odottaa niin Aaro, kuin koko muukin perhe. Toivotaan että juhlat on menestys ja lapsilla on kivaa!